Arrow in the knee

Heipä hei ja hyvää pyhäinpäivää! Ensi vuonna tätä juhlapyhää vietetäänkin meillä tavallista iloisemmissa merkeissä, nimittäin omissa häissämme! Häämme ajoittuvat ensi vuonna sillä tavalla hauskasti, että sekä pyhäinpäivä, että Halloween ajoittuvat hääpäivällemme, aika enteellistä!

Pari viikkoa sitten vierailimme kotikonnuillamme ja ajatuksena oli suorittaa loppuun tärkeä tehtävä, nimittäin kysyä mieheni parasta ystävää bestmaniksi ja mieheni veljeä sulhaspojaksi. Molemmat onneksi suostuivat!

Meillä on nyt valittuna ja sovittuna häidemme avustajat, hurraa! Ainakin mulle valinta tuntui tosi vaikealta. Mä en ole koskaan ollut esimerkiksi järjestämmä häitä, enkä edes vieraana polttareissa ja mulle on vieläkin jokseenkin epäselvää mihin kaikkeen tulen tarvitsemaan apujoukkoja... Mulla ei ole myöskään sellaista tiivistä muutaman ystävän porukkaa, joka olis sillä lailla luontevasti suoriltaan valikoitunut hommaan. Ystäviä on kyllä paljon, mutta he ovat kaikki mulle yhtä läheisiä, joten tuntui hirveän vaikealta valita vain muutama.

Paremmalle puoliskolle valinta oli onneksi alusta alkaen melko selvä, paras ystävä bestmaniksi ja veli ja toinen luottoystävä sulhaspojiksi. Päädyin itsekin sitten valitsemaan vain kaason ja kaksi morsiusneitoa ja ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä että tittelit jakautui oikeille ilmisille. :) Päätettiin suorittaa tämä kysymisprosessi saunaoluiden ja siidereiden muodossa, joihin suunnittelin ja liimasin uudet, häidemme teemaan sopivat etiketit itse. Lainaus on napattu Skyrimistä ja on yksi kaupunginvartioston hokemista. Sanonta: "saada nuoli polveen" on kuulemma vanha pohjoismaalainen ilmaisu, joka tarkoittaa naimisiin menoa ja viittää siis polvistumiseen kosittaessa. ;)

"I used to be an adventurer like you, but then I took an arrow in the knee."

Ollaan nyt viimein alettu puhua avoimemmin meidän hääaikeista, kun kaikille avainhenkilöille on saatu asia tunnustettua. Useimmat on olleet tosi iloisia meidän puolesta, mutta muutama (vieläpä aika läheinen ihminen) on suhtautunut asiaan vähän nuivasti, mikä on kieltämättä tuntunut aika kurjalta. Onko teillä lukijoilla vastaavanlaisia kokemuksia ja miten olette asiaa käsitelleet?